1 Makkabeita: 12

1 Makkaabet

Luku 12

1 Nyt kun Jonathan näki tuon ajan palvelevan häntä, hän valitsi tietyt miehet ja lähetti heidät Roomaan vahvistamaan ja uusimaan heidän ystävyytensä.

2 Hän lähetti kirjeitä myös lacedemonilaisille ja muihin paikkoihin samaan tarkoitukseen.

3 Niin he menivät Roomaan ja astuivat senaattiin ja sanoivat: ylimmäinen pappi Jonathan ja juutalaisten kansa lähettivät meidät teidän tykönne. Loppujen lopuksi sinun tulisi uusia ystävyys, joka sinulla oli heidän kanssaan, ja liitoa., kuten entisenä aikana.

4 Tämän jälkeen roomalaiset lähettivät heille kirjeitä jokaisen paikan päämiehille, että heidän tulisi viedä heidät rauhanomaisesti Juudean maahan.

5 Ja tämä on kopio kirjeistä, jotka Jonathan kirjoitti lacedemonilaisille:

6 Ylimmäinen pappi Jonathan, kansan vanhimmat, papit ja muut juutalaiset, veljensä Lacedemonialaisille lähettivät tervehdyksen:

7 Aikaisemmin on lähetetty kirjeitä Dariusin ylimmälle papille Onialle, joka sitten hallitsi teidän keskuudessanne, osoittamaan, että olette veljemme, kuten täällä tehdyssä kopiossa todetaan.

8 Tuolloin Onias kehotti kunniallisesti lähetettyä suurlähettiläästä ja sai kirjeitä, joissa ilmoitettiin liigasta ja ystävyydestä.

9 Siksi me myös, vaikka me emme tarvitse mitään näistä asioista, että meillä on käsissämme pyhiä kirjoituksia lohduttaaksemme meitä, 10 Olemme kuitenkin yrittäneet lähettää teille veljeyden ja ystävyyden uusimiseen, jotta meistä ei tulisi kokonaan vieraita, sillä teidän on lähettänyt meille kauan aikaa.

11 Siksi me muistamme sinut jatkuvasti lakkaamatta, niin juhlamme kuin muinakin sopivina päivinä uhraamisissa uhreissa ja rukouksissamme, kuten syy on, ja kun meidän on ajateltava veljiämme:

12 Ja olemme oikein iloisia kunniasta.

13 Meillä itsellämme on ollut suuria vaikeuksia ja sotia molemmilla puolilla, koska meidän ympärillämme olevat kuninkaat ovat taistelleet meitä vastaan.

14 Mutta emme olisi häiritseviä sinulle tai muille konfederaationi jäsenistämme ja ystävistämme näissä sodissa:

15 Sillä meillä on taivaasta saatavaa apua, joka meitä kurottaa, niin että meitä vapautetaan vihollisistamme ja vihollisemme laitetaan jalkaan.

16 Siksi valitsimme Numenius Antiochuksen pojan ja Antipaterin, Jasonin pojan, ja lähetimme heidät roomalaisille uudistamaan armoa, joka meillä oli heidän kanssaan, ja entistä liigaa.

17 Me käskimme heitä myös menemään luoksesi ja tervehtimään ja toimittamaan teille kirjeemme veljeyden uusimisesta.

18 Sentähden teillä on nyt hyvä tehdä vastaus meille.

19 Ja tämä on kopio kirjeistä, jotka Oniares lähetti.

20 Lacedemonien kuningas Areus ylipapille Oniaselle, tervehdys:

21 Kirjallisesti todetaan, että lacedemonialaiset ja juutalaiset ovat veljiä ja että he ovat Abrahamin varastossa:

22 Nyt nyt, koska se on tullut tietoomme, teidän on hyvä kirjoittaa meille hyvinvointiasi.

23 Me kirjoitamme sinulle jälleen kerran, että karjasi ja tavaranne ovat meidän ja meidän omamme ovat sinun. Me käskemme siis lähettiläitämme raportoimaan sinulle tästä viisasta.

24 Mutta kun Jonathan kuuli, että Demebiuksen ruhtinaat tulivat taistelemaan häntä vastaan suuremmalla joukolla kuin edellä,

25 Hän otti pois Jerusalemista ja tapasi heidät Amatiksen maassa; sillä hän ei antanut heille mitään hengähdystapaa tullakseen maahansa.

26 Ja hän lähetti vakoojia heidän teltoihinsa, jotka tulivat takaisin ja kertoivat hänelle, että heidät oli määrätty tulemaan heidän yltään yökaudella.

27 Siksi heti, kun aurinko laski, Jonathan käski miehiään tarkkailemaan ja olemaan aseissa, jotta he olisivat koko yön valmiita taisteluun. Hän lähetti sentinellit myös joukon ympärille.

28 Mutta kun viholliset kuulivat, että Jonathan ja hänen miehensä olivat valmiita taisteluun, he pelkäsivät ja vapisivat sydämessään ja syttyivät tulipalot leiriin.

29 Mutta Jonathan ja hänen joukkonsa tiesivät sen vasta aamuun asti, sillä he näkivät valot palavan.

30 Sitten Jonathan ajoi heitä takaa, mutta ei ohittanut heitä; sillä he olivat menneet Eleutheruksen joen yli.

31 Sentähden Jonathan kääntyi arabilaisten, joita kutsuttiin zabadealaisiksi, tappioiksi ja otti heidän saaliinsa.

32 Ja siirrettyään sieltä hän tuli Damaskokseen ja kulki koko maan läpi, 33 Myös Simon meni ulos ja kulki maan läpi Ascaloniin, ja siellä olevat vierekkäiset ruuvit, mistä lähtien hän kääntyi Joppaan ja voitti sen.

34 Sillä hän oli kuullut, että he antoivat panoksen niille, jotka ottivat Demetriuksen osan; sen vuoksi hän asetti varuskunnan pitämään sitä.

35 Sen jälkeen kun Jonathan tuli jälleen kotiin ja kutsui kansan vanhimmat yhteen, hän kuuli heidän kanssaan vahvan pidätyksen rakentamista Juudeassa, 36 Ja teki Jerusalemin muurit korkeammaksi ja nosti suuren tornin ja kaupungin välille, jotta se erotettaisiin kaupungista, jotta se olisi yksin, jotta ihmiset eivät myy tai osta sitä.

37 Tämän jälkeen he kokoontuivat rakentamaan kaupunkia, kun osa itäpuolella olevaa puroa kohti olevaa seinää putosi alas ja korvasivat Kaphenatha-nimisen.

38 Simon myös perusti Adidan Sephelaan ja teki siitä vahvan porteilla ja baareilla.

39 Nyt Tryphon yritti hankkia Aasian valtakunnan ja tappaa kuninkaan Antiochuksen, jotta hän saattaisi kruunun omalle päälleen.

40 Mutta hän pelkäsi, että Jonathan ei kärsi häntä ja että hän taistelisi häntä vastaan; sen vuoksi hän etsi keinoa ottaa Jonathan haltuunsa tappaakseen hänet. Niin hän poistui ja tuli Betsaniin.

41 Sitten Jonathan meni tapaamaan häntä neljäkymmentätuhatta miestä taisteluun valitun miehen kanssa ja tuli Betsaniin.

42 Nyt kun Tryphon näki Jonathanin tulevan niin suurella voimalla, hän ei rohkenut venyttää kättään häntä vastaan;

43 Mutta ottivat hänet kunniallisesti vastaan ja kiitti häntä kaikille ystävilleen, antoi hänelle lahjoja ja käski sota miehiään olemaan hänelle niin kuuliaisia kuin hän itsekin.

44 Jonathanille myös hän sanoi: "Miksi olet saattanut kaikki nämä ihmiset niin suuriin vaivoihin, koska meillä ei ole sotaa?"

45 Sentähden lähetä heidät nyt takaisin kotiin ja valitse muutama mies odottamaan sinua ja tule sinä minun kanssani Ptolemaisiin, sillä minä annan sen sinulle, ja loput vahvat joukot ja joukot ja kaikki, joilla on mitään velvollisuutta: Minusta minä palaan ja lähden: sillä tämä on syy tulolleni.

46 Niin Jonathan uskoi häntä tekemään niin kuin hän pyysi häntä ja lähetti pois isäntänsä, joka meni Juudean maahan.

47 Ja hän piti itsessään vain kolme tuhatta miestä, joista hän lähetti kaksi tuhatta Galileaan, ja tuhat meni hänen kanssansa.

48 Heti kun Jonathan tuli Ptolemaisiin, Ptolemais-he sulkivat portit ja ottivat hänet, ja kaikki hänen kanssaan tulevat tappoivat miekalla.

49 Sitten lähetti Tryphon joukon jalka- ja ratsumiehiä Galileaan ja suurelle tasangolle tuhoamaan kaiken Jonathanin joukon.

50 Mutta kun he tiesivät, että Jonathan ja hänen kanssaan olleet olivat otettu ja tapettu, rohkaisivat he toisiaan. ja meni lähelle toisiaan, valmistautunut taistelemaan.

51 Niin he seurasivat heitä, ja huomasivat olevansa valmiita taistelemaan elämästään, ja kääntyivät takaisin takaisin.

52 Sitten he kaikki tulivat Juudan maahan rauhallisesti, ja siellä he hämmenivät Jonatania ja hänen kanssaan olleita, ja he pelkäsivät; minkä vuoksi koko Israel valitti suuresti.

53 Sitten kaikki pakanat, jotka olivat ympärillään, yrittivät tuhota heidät. Sillä he sanoivat: "Heillä ei ole päällikköä eikä ketään auttamaan heitä. Sota nyt sotimaan heitä vastaan ja viettävä heidän muistopäivä ihmisten joukosta."